Säätämistä sekä naurua Shanghaissa

Neljäs päivä...uh uh kun päivät rientävätkin nopeasti. Aamulla heräsin kello kuudelta ja se oli virhe. Viime illan säätöjemme takia, sovimme houstini kanssa vääränlaisen aikataulun. Kiireiden keskellä, käteeni tungettiin banaani, puolittainen maitotölkki sekä ylleni repäisin ihanan viileät vaatteeni. Autoon noustaessani tuijotimme toisiamme ihmetellen äskeistä säätöä, mutta hetken päästä repesimme kummatkin vain nauramaan. Tätä on kai se kuuluisa äkkilähtö. Taivas oli hämärä ja lämpötila nousemassa pikku hiljaa vilkkaisessa Shanghaissa.

Kouluun päästyämme, söimme normaalisti aamupalan muiden koulun opettajien kanssa. Runsaan ja täyttävän aamupalan jälkeen, meille annettiin hetki levätä, ennen kuin yhteiset tuntimme alkaisivat. Kellojen soidessa, lähdimme kohti ensimmäistä tuntiamme. Ensimmäisellä tunnilla, pääsimme opettelemaan kiinalaisen rannekorun tekemistä. Alku oli vaikea, varsinkin minulle, mutta kun hommat alkoivat mennä eteenpäin työnteko sujui jo paljon paremmin. Rannekorujen punainen väri viittaa kiinassa onnellisuuteen, saman värin voi nähdä täällä myös häämekoissakin, sekä korussa olevasta symbolista mieleeni tuli yhtenäisyys. Teimme jokainen oman korun jonka saimme ottaa muistoksi matkastamme ja nauruista päätellen, kaikilla oli hauskaa.
Tunnit eivät sentään loppuneet siihen vaan luokkamme opettaja vaihtui ja aloitimme uuden askeleen kiinalaisen kulttuurin opiskelussa. Pääsimme opettelemaan paperileikkeiden tekoa. Ne ovat hyvin tärkeitä kiinalaisessa kulttuurissa. Saimme kuulla eri leikkeiden eri merkityksiä. Jotkin kuvasivat lapsen saamista ja jotkin onnellisuuden merkitystä, esimerkiksi kaksi lintua kuvaavat avioliittoa. Tunti opetti paljon ja oli myös kiinnostava. Tunnin jälkeen, kellojen soidessa, pääsimme mahat kurnien syömään.

Täyttävän sekä maistuvan ruuan jälkeen,  saimme levähtää hieman kunnes aloimme suuntaamaan bussia päin kohti uusia maisemia. Matka oli pitkä, johtuen paperisäädöistä, mutta lopulta pääsimme ensimmäiseen kohteeseemme. Kohde oli valtava, Chinese Art Museum. Olin itse kuullut paikasta aikaisemmin, joten odotin innolla sisälle pääsyä. Pääsimme kiertämään museota vapaasti, nähden erilaisia teoksia sekä tauluja eri aiheista. Paikka oli kerrassaan hieno, mutta galleriat tekivät minuun suurimman vaikutuksen. Päivän säätämiset eivät loppuneet vielä siihen. Etsien ulospääsyä, aloimme tulla pikkuhiljaa siihen tulokseen, että ulospääsy ei olekaan niin helppoa, kuin luulimme. Onneksi kiinalaiset opiskelijat auttoivat meidät ulos englanninkielen taidolla, kyllä, englanninkielen taidolla. Ei siinä asiassa ole sinänsä mitään ihmeellistä, mutta ajan myötä, he alkoivat unohtelemaan miten puhutaan kiinaa.

Myöhästymisestä ja säätämisestä huolimatta, lähdimme nokka kohti Riverside Avenueta. Saimme hetken aikaa kierrellä aluella ottaen kuvia, mutta itse suuntasin tyttöjen kanssa lähimpään kahvilaan hakemaan juomista. Päivän opetus: älkää juoko kylmää juomaa, kun on viileä ilma. Päivämme ohjelmien osalta oli siinä ja suuntasimme vanhan tutun bussimme kanssa kohti koulua. Turvavöiden piippausäänien saattelemana, totesimme kaikki, että oli hyvä aika laittaa päivä purkkiin.

Iltani sujui rauhallisesti isäntäperheen kanssa syödessä. Sain samalla opetettua heille uusia asioita, en vain itsestäni, mutta kyllähän sieltä muutama englanninkielinen sanakin taisi tulla. Runsaan ruuan sekä pitkän päivän jälkeen, löysin itseni sängyltäni, valtavaan peittooni käärittynä nukkuen.

East River Side